Pitkähkön hiljaisen vaiheen aikana täällä on syöty omia kirsikkatomaatteja verkkaiseen tahtiin, mutta hartaasti. Mistään kaupastahan ei saa yhtä makeita ja mehukkaita tomaatteja kuin omista puskista. Makeus tuo mieleen enemmän hedelmän kuin vihanneksen. Mums. Tomaatit ovat pysyneet hyvin ehjinä - joidenkin valittamaa halkeilua ei ole esiintynyt kuin yhden tomaatin kohdalla. Koko on kuitenkin ollut suhteellisen reilu kirsikkatomaatiksi. Parhaat yksilöt näyttävät lähinnä pienehköltä normitomaatilta.

Minun tomaattinihan aloittelivat kypsymistä vasta tuossa elokuun puolivälin paikkeilla, mikä on tälle kesälle auttamatta liian myöhäistä. Osa jopa koittaa kukkia vieläkin. Nyt voidaan spekuloida, mitä olisi voitu tehdä kypsymisen nopeuttamiseksi: ehkä enemmän lannoittamista? Ystävällistä maanittelua?  

Viime viikolla yölämpötilat alkoivat sitten odotetusti hipoa neljää-viittä astetta, joten piti tehdä ratkaisuja tomaattien sijoituspaikan suhteen. Pelkäsin, että tomaatit ottavat ja paleltuvat ennen kuin suurin osakaan raakileista ehtii kypsyä, joten nehän piti ottaa sisään. Muutamien lehdissä olikin jo näkyvissä kylmien öiden aiheuttamaa ruskistumista. Niinpä minulla on nyt kuusi tomaattia nätissä rivissä vasten keittiön seinää. Kypsyminen onkin nopeutunut sisällä huomattavasti!

Lisäksi olen visioinut monia sisustuksellisia ratkaisuja, joissa tomaattirivistö toimisi huoneen tilanjakajana. Esimerkiksi olohuoneeseen voisi helposti rajata työhuonenurkkauksen patentoidulla tomaattirivistöllä, josta voisi lisäksi napsia kypsiä tomskuja suuhunsa molemmilta puolilta rivistöä. Ei tarvittaisi mitään kasvitapetteja tuomaan luonnonläheisyyttä. Täytyy vihjaista sisustuslehdille… Ratkaisematta on vielä se, miten tomaatit mahdollisesti tuettaisiin seisomaan armeijamaisessa rivissä ilman mitään nojaa - ehkäpä katon kautta. Noh, käytännön ongelmat saisi sisustusarkkitehti ratkaista ;)

Tomaatit saavat asustella keittiössä muutamia viikkoja, kunnes raakileista valtaosa on kypsynyt. Sitten on aika kiittää ja antaa syksylle periksi. Yritän koota tomaattien(kin) osalta jonkinlaisen yhteenvedon kasvuprosessista ja siitä, mitä tästä kaikesta nyt opittiin ;)

Ja vielä raakiletilanne:

• Kirill 10 kpl
• Kiero-Åke 7 kpl
• Iso-Tuppi 5 kpl
• Vino-Eero 4 kpl
• Honkkeli 4 kpl
• Armi 3 kpl

(Kuvassa vasemmalta Iso-Tuppi, Vino-Eero, Honkkeli, Kiero-Åke ja Kirill. Armi murjottaa nurkassa.)

 

Kirill ja Kiero-Åke päättivät vihdoin toimia.

Tämän edelläkävijätomaatin bongasin ensin Kiero-Åken oksalta. Se on hyvänkokoinen kirsikkatomaatiksi, ja väri antaa aihetta suunnitella huomiseksi suurta tomaatinmaistamisnumeroa. Muita punertavia tomskuja ei Kiero-Åkelta löytynyt, vielä…

 

 

 

 

…mutta Kirillillä on peräti kolme punertavaa raakiletta killumassa oksistossaan! Satohan on tietysti todella myöhässä - nyt ollaan jo yli elokuun puolivälin - mutta ei anneta sen tällä hetkellä häiritä!
 

 

 

 

 

Ja vielä kolmaskin Kirillin kasvatti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kerrataanpa vielä raakiletilanne:

• Armi 2
• Iso-Tuppi 3
• Vino-Eero 4
• Honkkeli 6
• Kiero-Åke 11
• Kirill 15

Ja nyt ostamaan mozzarellajuustoa! ;)

 

Armaat tomaattiseni ovat edelleenkin kasvaa porskuttaneet ilman vihannespunkkien hyökkäystä. Muiden mukana nekin saivat tänään mäntysuopakylvyn, taas.

Raakileet kasvavat hyvää vauhtia, ja ne alkavat olla jo suurin piirtein kirsikkatomaattien kokoisia. Väri vain ei ole muuttunut edes kellertäväksi. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, ja niin edelleen. Työkaveri yllytti nyppimään raakoja tomaatteja ja säilömään niitä ruskeassa paperipussissa, jossa ne kuulemma saavat muutamassa päivässä punaisen värin. Pidetään tämä takaporttina.

Itseäni piristääkseni täytyy käydä taas laskemassa raakileiden lukumäärät, ja nehän ovat:

• Kirill 8
• Kiero-Åke 7
• Honkkeli 6
• Vino-Eero 4
• Iso-Tuppi 3
• Armi 0

 

 

 

Kanankakan ansiota tai ei, pitkänhuiskeat tomskuni ovat vihdoin alkaneet tuottaa raakileita. Kauan siinä kestikin - käsittääkseni moni tomaatin omistaja on pistellyt niitä poskeensa jo puoli kesää. Minun tomaattini ovat keskittyneet kasvamaan pituutta välittämättä juuri muusta. Epäilen tässä kohtaa syyksi lajiketta (Gardener’s Delight), joka on siis pensastava kirsikkatomaatti. Seuraavalla kerralla valitsisin ehkä ihan runkotomaatteja, jotka kasvavat käsittääkseni jykevämpinä ja lyhyempinä. Katsotaan kuitenkin uudestaan kypsien tomaattien maistamisen jälkeen ;)

Pituudet ja tomaatinraakileiden määrät:

• Vino-Eero 132 cm, raakileita 2
• Iso-Tuppi 134 cm, raakileita 2
• Honkkeli 137 cm, raakileita 4
• Kiero-Åke 170 cm, raakileita 6 (-1, joka irtosi vahingossa :()
• Armi 177 cm, raakileita ei ole
• Kirill 183 cm, raakileita 3

Järjestys on suhteellisen sama kuin aikaisemmin, Armi on kirinyt jo toiseksi. Kiero-Åke vaikuttaisi tällä hetkellä tuotteliaimmalta. Rävelöin sen verran sitä mitatessani, että yksi raakile irtosi kokonaan. Köntys!

Katkaisin Kirillin latvan. Gardener’s Delight jakaa edelleen mielipiteet siitä, onko sen varkaat poistettava ja latva katkaistava vai ei, joten otin ohjat omiin käsiini. Ei täällä nyt ole tarkoitus katosta läpi kasvaa!

Nyt olisi toiveena lähinnä auringonpaistetta, joka kypsyttäisi vihreät palleroni - mutta se sentään taitaa olla Suomen kesältä liikaa vaadittu? 

Tomaattien pituuskasvu on lähtenyt täysin käsistä. Aloitetaan nyt vaikkapa pituusmitoilla:

• Kirill 164 cm
• Kiero-Åke 153 cm
• Armi 152 cm
• Honkkeli 124 cm
• Vino-Eero 123 cm
• Iso-Tuppi 120 cm

Edelleen on havaittavissa lyhyempi ja pidempi kolmikko. Kirill huojuu jo korkeammalla kuin kastelijansa. Tekisi mieli jo alkaa latvomaan, mutta kukkia ei kuitenkaan vielä niin paljon ole… Varren ohuus tuottaa ongelmia, koska se on hutera ja huojuva, ja niin korkea, ettei sitä saa oikein mitenkään tuettua. Parvekkeella on hyvin vähän kohtia, johon kiinnittää mitään tukirakenteita, joten olen päätynyt omalaatuiseen ratkaisuun käyttää toimetonta kameran jalustaa antamaan tukea tomskuille. Öhm.

En kyllä käsitä, miten varret eivät katkea, jos tuohon tomaatteja on kehittymässä jossakin vaiheessa. Puutarhapalstoilla monien kuvissa tomaatit ovat lyhyehköjä ja rotevia - liekö kyse nyt sitten lipputankolajikkeesta minun kohdallani vai onko niillä joku anemia…

Apropos, tomaatit. Kukkia on siis jonkin verran jokaisella. Tehdäänpä siitäkin pieni listaus, listaukset ovat aina mukavia.

• Armi: kukkia 3 tertussa, noin 5 kukkaa jokaisessa
• Honkkeli: kukkia 2 tertussa, noin 6 kukkaa jokaisessa
• Iso-Tuppi: kukkia 2 tertussa, noin 3 kukkaa jokaisessa
• Vino-Eero: kukkia 3 tertussa, noin 6 kukkaa jokaisessa
• Kiero-Åke: kukkia 3 tertussa, noin 7 kukkaa jokaisessa (alimmasta katkennut 4 kukkaa pois)
• Kirill: kukkia 4 tertussa, noin 8 kukkaa jokaisessa

Kukkien perusteella eniten odotuksia kohdistuu siis Kirilliin, Kiero-Åkeen ja Vino-Eeroon. Eikä tässä vielä kaikki! Tänään löysin tomskuista kaiken kaikkiaan kolme pienen pientä vihreää raakiletta! AAAAaahhahaaa! Ne löytyivät, yllätys yllätys, Kirilliltä, Kiero-Åkelta ja Vino-Eerolta. *Fanfaareja*

Löysin kuin löysinkin, lukuisia hukkareissuja tehtyäni, kanankakkarakeita järkevässä pikkupakkauksessa keskustan laadukkaimmaksi mielletyn tavaratalon viherosastolta. Olisi kai pitänyt heti mennä sinne. Tänään ilahdutin sekä tomaatteja että miestä avaamalla purnukan. Ohjeessa sanotaan, että sitä pitäisi/voisi sotkea kasteluveteen ja roiskia sitä sitten kasveille, mutta koko homma kuulostaa kerrostalo-oloissa sen verran holtittomalta, että valitsin toisen lähestymistavan. Pistelin tomaattien multaan reikiä, ja upotin sivumennen sanoen melkoiselta haisevia rakeita sinne jemmaan. Ja äkkiä multaa päälle. Toivon, ettei parvekkeella parhaillaan kehity jonkinlainen biologinen asevarasto. Mutta jospa ne raakileet nyt saataisiin sitten väsättyä! Annoin auliisti kanankakkaa hiukan myös muille kasveille.

Tomaatit ovat toistaiseksi säästyneet kokonaan vihannespunkilta. Muuuttta vihannespunkin tuoteselostessa mainitaan sen lempiherkuksi muun muassa nämä pitkät ystäväni, joten turha riemuita asiasta. Jatkamme sumuttelua. 

Aamuyöllä palatessani lentokentältä tilanne kasvien keskuudessa oli siinä määrin hyvä, että uskalsin mennä nukkumaan. Itse asiassa kasvien multa oli vielä aavistuksen verran kosteata. Hämmästyttävää. Ei nyt kuitenkaan liian märkää, eli ylikasteluni onnistui aika hyvin.

Ainoastaan yksi tomaateista yli läikytellyt vesiä ruukustaan keittiön laattalattialle siinä määrin, että lattialaattojen saumat olivat siltä kohdalta kiitettävästi hörpänneet vettä sisuksiinsa. Nyt olen viettänyt iltapäivän hinkkaamalla mullanruskeita saumoja mutta huonoin tuloksin. Itse laatat puhdistuivat kyllä ihan näppärästi, mutta tuollainen karhea, sementti(mäinen) saumausaine vaikuttaa aika toivottomalta. Olen kokeillut yleispuhdistusainetta ja juuriharjaa, sekä hokkuspokkusvinkkinä netissä ollutta ruokasoodaa, mutta ei. ARGH! Vinkkejä otetaan vastaan… (klik)

Itse tomaatit ovat kasvaneet järkyttävästi pituutta, etenkin kolme pisintä. Mikään tukikeppi ei taaskaan riitä niille, ja lisäksi ruukut alkavat olla täynnä tomatin juuria niin tiukasti, ettei multaa paljon sekaan mahdu. Ohjelmassa siis edelleen kanankakkarakeiden metsästystä, uusien ruukkujen katselua (kävisivätköhän muoviämpärit, vai ovatko liian hengittämättömiä?!) sekä tukikeppien pidentämistä jollakin keinoin.

Ananaskirsikat voivat hyvin. Ne olivat sylkäisseet lattialle kaksi hedelmää, joiden lehdet olivat jo lupaavasti (?) kellastuneet, joskaan eivät vielä kuivat. Sisältönä vihreä, pieni, raaka ananaskirsikka. En tiedä oliko kyseessä mielenosoitus vai harjoitus.

 

Keittiön lattialta löytyi vielä kolmaskin mielenkiintoinen ilmiö. Se oli mustanaan kuolleita, minikokoisia kukkakärpäsiä, jotka aiemmin riivasivat siihen asti, kun kasvit siirrettiin ulos. Niitä oli koko keittiön lattia sakeanaan kolmen päivän jäljiltä. Mihin lie kuolleet? Ensin ehkä hukkuivat ylikasteluun ja sitten tukehtuivat kuivuuteen, right? Joka tapauksessa emme jää kaipaamaan.

Persilja on hiukan kellastanut alempia lehtiään sisälläolonsa aikana. Johtuisiko hetkellisestä ylikastelusta? Mansikat ovat kasvaneet muutaman millimetrin - kolme taistelijaahan niitä vielä on jäljellä.

Maissit ovat myös kasvaneet aavistuksen verran pituutta ja yhden lehdet ovat hieman kellastuneet. Yhteenvetona todettakoon, että kuivuus vältettiin, eikä pimeydestä ja kosteudesta aiheutunut mainittavia vahinkoja. Nyt takaisin normaaliin päivärytmiin, jatkamme harjoituksia. 

Jokainen kasvi on nyt siirretty varjoon sisälle, jotta haihtuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Tyyppejä on juotettu pitkin aamua, ja kohta ne saavat vielä tuhdit hörpyt ja onnentoivotukset -  niillä pitäisi sitten pärjätä lauantaiaamuun asti.

Tämä lähtee nyt. 

 

 

 

Vastaus: Tomaatin kukka on keltainen.

Lyhyesti ja ytimekkäästi pituusmittojen vertailua kukkien kasvatukseen:

• Kiero-Åke 118 cm, 2 kukkaa, 6 nuppua
• Kirill 117 cm, 1 kukka, 7 nuppua
• Armi 103 cm, ei kukkia eikä nuppuja
• Honkkeli 93 cm, ei kukkia eikä nuppuja
• Vino-Eero 93 cm, ei kukkia, 4 nuppua
• Iso-Tuppi 87 cm, ei kukkia, 3 nuppua

Kaksi pisintä ovat samat hyypiöt kuin ennenkin, mutta tähän asti lyhyin Armi-neiti on venähtänyt kolmanneksi pisimmäksi. Hän on viikon yllättäjä, *tap*. Honkkelikin on noussut yhden pykälän Vino-Eeron kustannuksella, mutta Iso-Tuppi jumittaa edelleen jumbona. Etuliite Iso on siis nykyään vähintäänkin kyseenalainen.

Odotetusti ensimmäiset kukat ovat pisimmillä hepuilla. Armin ja Honkkelin kiriminen on varmaankin vienyt sen verran mehuja, ettei nyt päästy sitten kukkatuloksille, mutta olemme hyvin toiveikkaita. Kaksi lyhintä ovat ilmeisesti päättäneet tehtailla kukkia sitten omista korkeuksistaan (mataluuksistaan) keskittymättä sen kummemmin pituuskasvuun.

Tomaateilta on nyt poistettu noin sentin pituisia varkaita, ja lisäksi myös muutamia kellastuneita alimpia lehtiä, kun alkoivat itsekin niitä tiputtelemaan. Tomaattien paikkaa piti myös vaihtaa parvekkeen sivulta toiselle, koska ne alkavat olla niin pitkiä, että katto varjostaa niitä (!). Tukikepitkin alkavat jäädä lyhyeksi, ja niin on jo käynytkin Kiero-Åkella ja Kirillillä, joita siis odottanee pian varsinainen kierous.

Nyt eletään kuitenkin harvinaisen synkkiä aikoja. Tomaatteja, kuten muitakin kasveja uhkaa ensi viikolla suuri kuivuus. Niiden on kestettävä ilman vettä useita päiviä, koska allekirjoittanut poistuu itsekkäästi lomalle, eikä lomittajaa ole tiedossa. Tähän on tultu. Ensin juotetaan vettä enemmän kuin tarpeeksi huhtikuun alusta saakka, ja nyt, kesken kauneimman kesän, jätetään kuivuuteen. Tunnen toki asiaankuuluvaa syyllisyyttä. Tahtoisin toki jäädä, mutta moottoritie on kuuma.

Juhannuksenalusviikon lempeä aurinko yhdistettynä allekirjoittaneen huolekkaaseen veden sumutteluun puhumattakaan (sivumennen sanoen liian pienellä kastelukannulla) kastelemisesta on saanut vihdoin jopa tomaatitkin osoittamaan, että ne osaavat kenties muutakin kuin kasvaa pituutta.

Ensimmäinen, kauan odotettu merkki tästä on varkaiden ilmestyminen. Tomaattini eivät olekaan poikkeavia hiippareita. Niiden lehtihankoihin ilmestyy varkaita siinä kuin kenen tahansa tomaatteihin. Järkälemäinen kivi vierähti sydämeltäni. Suunnitelmani tästä eteenpäin on antaa varkaiden pikkiriikkisen kasvaa ja luulla pääsevänsä käsiksi hyvästäkin saaliista, ja sitten kylmäverisesti nitistää ne saksilla tai muulla vastaavalla teräaseella. Näin on.

Toinen, edellistä jos mahdollista vieläkin ilahduttavampi uutinen on ensimmäisten kukannuppujen ilmestyminen. Ensimmäisinä kukkien laatijoina kunniaa niittävät Kirill sekä Kiero-Åke. Kukat ovat vielä pieniä nuppuja, mutta onhan vain ajan kysymys, koska ne räjähtävät punaisiksi, makeiksi tomaateiksi, jotka voi halkaista ja asetella bruschettaleivän päälle mozzarellajuustoviipaleiden seuraksi.

Hmmmmm. 

Tomaatit ovat viihtyneet aika hyvin parvekkeella päivin ja öin. Hiukan liian kuuma saattaa olla vielä tässä vaiheessa, ja lehdet ovat osoittaneet vaalenemisen merkkejä, joten lepyttelin tomaatteja siirtämällä niitä parvekkeella eri nurkkaan. Viime yönä yllätyksekseni lämpömittari oli käynyt 7,7 asteessa, joten saapa nähdä, onko siitä haittaa tomskuille. Ulos siirtäminen on mielenkiintoisesti helpottanut "home"-ongelmaa, eli tuntemattomien kerrostumien juurtumista ruukkujen pintaan. Johtunee ilman vaihtumisesta?

Tomaatit ovat kasvaneet pituutta kuin viimeistä päivää, mutta edelleenkään ei ole näkyvissä yhtäkään kukannuppua raakileista nyt puhumattakaan. Arvon parhaillaan, pitäisikö niitä latvoa jo nyt, vaikka käsitin, että se tehtäisin vasta kukkien tms ilmaannuttua. Ilmeisesti on parasta vain odottaa.

Substralin lannoite ei ehkä ole parasta tomaateille. Kasvattajapiireissä vannovat kanankakan nimeen. Taitaisi tulla sanomista sekä mieheltä, että naapureilta… Jotain uutta lannoitetta voisi kuitenkin kokeilla…

Pituusmittoja taasen, kuvassa vasemmalta oikealle:

• Honkkeli 72 cm
• Vino-Eero 81 cm
• Kirill 93 cm
• Armi 68 cm
• Kiero-Åke 98 cm
• Iso-Tuppi 68 cm

Kiero-Åke on siis edelleen kovimmassa vauhdissa peesissään Kirill. Viime mittauksen kakkonen Vino-Eero on jäänyt huomattavastikin jälkeen. Armi on joko saanut Iso-Tuppia kiinni, tai Iso-Tuppi on jäänyt jälkeen, mutta tasoissa ovat. Näiden välissä taiteilee sitten Honkkeli. Alkaa olla hieman vaikeata saada tyyppejä mahtumaan kuvaan!

 

Eilinen yö sujui loistavasti, ja alin lämpötila olikin ollut 11,7 C. Tänään on tulossa erittäin lämpimän tuntuinen yö, kello 23 parvekkeella on vielä yli 21 astetta lämmintä. Luvassa on 13 astetta ilmatieteen laitoksen mukaan, joten tomaatitkin saavat reippailla yön parvekkeella. Tätä menoa saadaan ruokapöytä alkuperäisen tarkoituksensa mukaiseen käyttöön!

Jatkuvasti jokaisen saviruukun alareunaan, aluslautasen reunan korkeudelle asti kertyy tasaisenvalkoinen kerrostuma, joka tosin lähtee pyyhkimällä pois. Saman väristä, mutta vaikeammin pois pyyhittävää kerrostumaa tulee myös tavarataloruukkujen (osa muualta) yläreunaan ja sisäpinnalle. Ilmeisesti se ei ole ainakaan hometta, koska sitä näkee suhteellisen monen ihmisen kukkaruukuissa. Epäilisin sitä kalkkikerrostumaksi, mutta? Olisi mukava tietää, mitä tuo oikeasti on, ja saako sen jotenkin pois.

 

Käytännössä varsinaisen harmin aiheuttavat jonkinlaiset pienet, mustat kukkakärpäset. Ne pesivät etenkin tomaattien mullassa, ja ryömivät siellä monilukuisina. Sen lisäksi ne lentelevät ympäriinsä, mikä kyllä huomataan, kun kasvit viettävät vielä suurimman osan ajastaan sisällä. Näistäkin luopuisin ihan mielelläni. 

Vielä ei ilmeisesti ole mikään kauhea tuholainen tai tauti iskenyt, paitsi ehkä muutamaan tomaattiin. Katsotaan, miten muijan vielä käy!
 

Hetki onkin mennyt aikaa viime päivityksestä. Tomaatit saivat viikko sitten sunnuntaina uuden uutukaiset tukikepit, kun grillivartaat jäivät naurettavan pieniksi. Löysin sattumalta sisustusliikkeestä puoleen hintaan vihreäksi maalattuja keppejä, pituudeltaan noin 150 cm. Ne eivät ole tikkusuoria, mutta toimivat hyvin tomaattien tukena. Laitoin jokaiselle tomaatille omansa, edelleen maalarinteippi toimii hyvänä kiinnittäjänä.

Kiinnitin jokaisen tomaatin nimilapun 10-15 sentin päähän tomaatin latvasta viime sunnuntaina, ja jo viiden päivän kuluttua tomaatit ovat yhtä lukuunottamatta kasvaneet nimilapusta ohi. Käsittämätöntä venymistä tällä hetkellä. Todisteeksi taas ryhmäkuvaa (klikkaa).

 

Ylemmässä kuvassa järjestyksessä Honkkeli, Vino-Eero, Kiero-Åke, Kirill, Armi ja Iso-Tuppi. Alemmassa kuvassa hieman eri järjestys, eli Honkkeli, Vino-Eero, Kirill, Armi, Kiero-Åke ja Iso-Tuppi. Nyt ollaan hirveässä vauhdissa!

Strategiset mitat pienimmästä suurimpaan:

• Armi 37 cm
• Iso-Tuppi 48 cm
• Honkkeli 52 cm
• Kirill 56 cm
• Vino-Eero 58 cm
• Kiero-Åke 65 cm

Armi on pahasti muita jäljessä. Suurin yllättäjä on Kiero-Åke, joka on viime mittauksen kolmanneksi lyhyimmästä huitaissut vartensa päätä (?) muita korkeammalle. Kirill on menettänyt johtopaikkansa ja pudonnut kolmanneksi. Kasvu on kuitenkin Armia lukuunottamatta suhteellisen tasaista.

Yhtään varasta eikä kukannuppua ei ole vielä näkynyt. Sen sijaan hieman ikäviä merkkejä on näkynyt viime päivinä. Ainakin Kirillin ja Vino-Eeron alimmissa varsinaisissa lehdissä on jotakin kummallista epämuodostumaa ja valkoisia täpliä. Lisäksi lehtien reunat ovat kellastuneet näissä lehdissä. Täytyy koittaa ottaa selville, onko kyseessä joku tuholainen, tauti vai mikä perhana!

Lisäksi Kiero-Åken, Armin ja Kirillin ylimpien lehtien päät käpertyvät alaspäin. En tiedä, kuuluuko niiden vain kasvaa niin, vai kärsivätkö ne jostakin. Harmillista.

Kaiken lisäksi tomaatteja on satuttu hieman ylikastelemaan, ja tänään on ollut järkyttävän kostea ja sateinen päivä. Sen johdosta Iso-Tupin ruukun pintaan ilmestyi aamulla pientä valkoista täplää (ei kuitenkaan vihreää). Pyyhin ne paperilla pois, ja ne lähtivät, pirulaiset. Noh, nyt on sitten taas ehdoton kastelukielto voimassa. On tämä vaikeaa. Ei ole helppoa. 

Tomaatit ovat kasvaneet rajusti pituutta viikon aikana. Grillivartaat ovat hetkessä jääneet lyhyiksi tukikepin virastaan. Käsittämätöntä! Tässä muutama strateginen mitta:

• Kirill 33 cm
• Vino-Eero 32,5 cm
• Honkkeli 31 cm
• Kiero-Åke 29 cm
• Iso-Tuppi 27 cm
• Armi 23 cm

Kasvu on yllättävän tasaista. Peränpitäjä Armi oli alunperinkin huonommin itävässä porukassa, mikä näköjään ei muutu myöhemminkään. Lisäksi Iso-Tupin ja Armin kohdalla jouduttiin tekemään homeen takia muutto toiseen ruukkuun, mikä ilmeisesti näkyy nyt hieman pituuskasvussa.

Varsi alkaa olla jo lähes puumainen, ja se pitää tomaattia jo hyvin pystyssä. Oksien määrä lisääntyy hämmästyttävästi, ja niissä kaikissa kasvaa tuuheat ja näyttävät lehdet. Hyvältä näyttää. Tomaatit tuoksuvat yhä aikaisemmalta kissan pissalta, jonka tunnistaa nykyään tomaatin melko vahvaksi ominaistuoksuksi.

 

Tomaatit olivat tänään ensimmäistä kertaa ulkoilemassa 12-asteisella parvekkeella, jossa kävi myös pieni tuulenvire. Ulkona vietettiin vajaa tunti, jonka jälkeen illan viiletessä äkkiä takaisin sisään lämmittelemään. Katsotaan, miten heput reagoivat.

Rungon alaosaan jääneet sirkkalehdet alkavat hiljalleen kellastua, ja pudonnevat pikkuhiljaa pois. Mielenkiintoista. Niitä tosiaan tarvittiin vain tien raivaamiseen.

 

Homevaurioista selvittiin ilmeisesti pelkällä säikähdyksellä. Tarkkailuryhmään ei tähän mennessä ole ilmaantunut homepilkkuja, ja ensiapuruukunvaihto homeporukalle saattoi olla oikea päätös. Nyt niillä on kaikilla kokonaan uudet saviruukut, tosin kahdelle täytyy vielä hankkia omaa kokoa vastaavat. Kaikki on kiinni siis kastelutekniikasta.

Kastelutekniikkaa tosin on vieläkin hieman rukattava, sillä poissa ollessani sijaiskastelijaa saa lahjoa, uhkailla ja kiristää kastelemaan, ja sittenkään ei muista…! Mutta nyt kaikilla kasveilla on ollut pitkähkö kuiva jakso, ja eilen sitten annettiin vettä suhteellisen runsaasti. Tässä nyt on taas ylikastelun vaara. Mikään ruukku ei kuitenkaan lillu vettä, joten… nyt taas taukoa kunnes multa on kuiva 2-3 sentin syvyyteen asti. Seuraava kastelukierros  voisi olla lannoitteella terästetty. Njam.

Tomaatit ovat kasvaneet huisisti, etunenässä Vino-Eero (kuvassa). Varret ovat paksuuntuneet, ja pituutta tulee varteen yhtä aikaa lehtien haaroittumisen ja lisääntymisen kanssa. Go go tomaatit!

Mainittakoon, että hyvässä vireessä ovat myös ananaskirsikat. Maissit eivät oikein tiedä, murjottaako vai ei ruukunvaihdoksen jälkeen, ja kaksi niistä ruskettaa ja kuivattaa hieman lehtiään. Mutta emme luovu toivosta. Ja vielä: kauhean elin/kuolinkamppailun on voittanut kolme pikkiriikkistä mansikantainta. Niistä lisää ensi numerossa!

Vahingosta viisastuneena (?) keräilin tietoa siitä, miten nyt oikeasti pitää sitten kastella, ettei tällaisia homevaurioita räjähtele ruukkuihin.

Kuningaskuluttaja painottaa tuhohyönteisten ja homeiden ehkäisyssä oikeaa kastelutekniikkaa.

"Sienirihmastot hajottavat maatuvaa kasvi- ja humusainesta. Pitkään tasaisen kosteana pysyvä ruukun ja mullan pinta kiihdyttävät sienirihmastojen kasvua. - - - Niiden ilmestymistä huoneilmaan voidaan ehkäistä oikealla kastelutekniikalla. Kastelemalla niin, että mullan pinta pääsee kunnolla kuivumaan eikä kasteluvesi seiso ruukun alustalla, ongelmasta pääsee eroon."

Mullan pinnan tulisi siis päästä kuivumaan kastelukertojen välissä, eikä suinkaan pysyä jatkuvasti kosteana. Ilmeisesti multa kuivuu pinnalta alkaen, ja jos pinta on märkä, niin sisus on sitten vielä märempi.

Homeesta on myös ei-niin-mukavia seurauksia ihmisille:

"Sienirihmastoista saattaa olla terveydellistä haittaa, jos ne alkavat muodostaa itiöitä huoneilmaan. pienetkin sieni-itiöpitoisuudet huoneilmassa saattavat olla terveysriski allergisille ja sisätiloissa kosteusvaurioiden seurauksena homesienille altistuneille."

Terve! Alkaa vaikuttaa siltä, että taimien viljely onkin melkoista hasardihommaa… No, Kuningaskuluttajan lisäksi Wikibooks valistaa yksityiskohtaisesti, miten kodin ruukkukasveja pitää hoitaa. 

Millaista vettä (kertauksen vuoksi)

"Kasteluveden tulisi olla happipitoista ja haaleaa. Helpoin tapa on seisottaa vettä yön yli tai vähintään muutaman tunnin ajan ennen kastelua."

Kuinka usein

"Kasvit tulisi kastella aina, kun mullan pinta on kuiva. Nyrkkisääntö on, että pari kertaa viikossa riittää, mikäli kastelu on kunnollinen. Joka tapauksessa kasveja ei saisi kastella kuin enintään joka toinen päivä. Tämä ehkäisee homeiden ja sienien leviämistä. Tämä on erityisen tärkeää kukkimisen aikana, jolloin kasvit ovat herkimmillään mätänemiselle ja homeelle. Jos kasveja täytyy kastella päivittäin, ovat ruukut selvästi liian pieniä."

Kuinka paljon 

"Kasteluveden määrään vaikuttavat kasvatustilan lämpötila, ruukkujen ja kasvien koko. Yleensä kastelussa on kuitenkin kyse terveestä järjestä. (Entä jos sitä ei ole, toim. huom) Kunhan ei hukuta kasveja jatkuvalla kastelulla ja antaa mullan kuivua muutaman senttimetrin syvyyteen kasteluiden välillä, ongelmia ei pitäisi syntyä.

Taimien ollassa vielä pieniä, tulee vettä lisätä hillitysti, etteivät pienokaiset pääse hukkumaan. Varsinkin suurissa astioissa pienet kasvit hukkuvat helposti. (Näin on, toim. huom.) Kasvun edistyessä vedentarve kasvaa huomattavasti. Tässä vaiheessa kannattaakin kastella kerralla kunnolla ja sen jälkeen odottaa mullan kuivuvan muutaman senttimetrin syvyyteen.

Hyvä tapa määritellä tarvittavan veden määrä on ns. "ruukunnostotekniikka". Ensimmäisellä kerralla kasteltaessa annetaan veden tulla läpi pohjassa olevista rei’istä. Tämän jälkeen nostetaan ruukkua ja tunnustellaan painoa. Mullan kuivuessa paino vähenee, joten nostaessa ruukkua uudelleen voi puutarhuri selvästi tuntea, kuinka paljon vettä on kulunut. Kosteusmittarit ovat myös varteenotettava vaihtoehto, mutta edellä mainittu nostotekniikka on varmatoimisin ja täysin ilmainen."

Mullan koostumuksesta

”Multa myös imee suuren osan kasteluvedestä itseensä. Tämän takia kasvualusta pysyy kosteana ja juuria ei saa tukehdutettua aivan helposti. Mullan rakenne ja ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka kasvin juuret kasvavat ja imevät ravinteita ja vettä. Mullan tulisi olla rakenteeltaan mahdollisimman muhevaa ja ilmavaa. Hyvä maa imee vettä sitä mukaa kun sitä kaadetaan, turhia lammikoita ei pitäisi syntyä. Mullan ilmavuutta voidaan lisätä sekoittamalla multaan ns. väliaineita, eli esimerkiksi soraa tai hiekkaa."

Sumuttaminen

"Sumuttelu lisää kasveille tärkeää ilmankosteutta. Myös osa lehdille kertyneestä tomusta ja liasta huuhtoutuu pois. Kasvit hyötyvät ilmankosteudesta suuresti, sillä tällöin lehdet eivät haihduta vettä yhtä tehokkaasti kuin kuivassa ilmastossa. Osaltaan ilmankosteuden vuoksi lehdet kasvavat leveiksi, eli pinta-alaa energiantuontoon on enemmän.

Sumutusveden tulisi aina olla happipitoista sekä huoneenlämpöistä. Käsin ravistelu nostaa happipitoisuutta. Sumutinpulloon kannattaa panostaa, sillä usein muutaman lisäeuron satsauksella saa paljon hienojakoisemmalla suuttimella varustetun pullon. Käytä aina kaikkein hienojakoisinta suutinta, näin ei muodostu suuria pisaroita ja ilmaan jää enemmän kosteutta. Jos vesi jää lehdille ja lehtihankoihin yöksi, sienten itiöt, joita on aina ympäristössä suurin määrin, alkavat itää. Seurauksena voi olla lehtivaurioita."

No niin. Tulihan siitä yli-innokkaasta kastelusta sitten seurauksia. Tänään aamulla suurin osa ruukuista oli ÄLLÖTTÄVÄN, ILJETTÄVÄN, KATASTROFAALISEN HOMEEN peitossa. HOMEEN!

Etsin netistä ohjeita siitä mitä nyt voisi tehdä, mutten löytänyt kuin yhden, joka käski saman tien hävittämään sekä ruukut että kasvit. Sangen masentavaa. Hometta ei varmaankaan voi menestyksekkäästi koittaa pestä pois, joten en lähtenyt yrittämään.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että hometta löytyi "vain" kaikkien neljän maissin ja kahden tomaatin ruukuista, ja loput olivat toistaiseksi selvinneet ilman. Seurasi nopea karanteeniin julistaminen homeongelmaisille, ja muiden siirto toiseen paikkaan pöydältä, jossa kaikki ovat tähän asti sulassa sovussa kasvaneet.

Päättelin, että koska home oli iskenyt ilmeisesti yön aikana (eilen tuli tiirailtua ruukkuja siinä määrin, että varmasti olisin huomannut, jos se olisi ollut siinä jo eilen), voisi yrittää pelastaa homeruukuissa olevat kasvit vaihtamalla ne kokonaan uusiin ruukkuihin ja uuteen, kuivaan multaan. Äkkiä siitä sitten kasaan kaikki ruukuntapaiset kaappien perukoilta, ja loput mullat esiin. Siirto-operaatio alkamaan. 

Kahden hometomaatin, Iso-Tupin ja Armin, multa homeruukussa osoittautui suhteellisen kuivaksi. Se ei ollut (enää) mitään litimärkää, eikä ollenkaan homeista. Irrotin varovasti tomaatintaimet mullasta, ja otin sattuneesta syystä mahdollisimman vähän homemultaa mukaan uuteen ruukkuun. Väliaikaiset ruukut ovat pieniä, ja niissä on liian vähän multaa, mutta tarkoitus onkin huomenna ostaa uudet ruukut ja uutta multaa. Voisi kuvitella, että tomaatit eivät ole homeen vaurioittamia, mutta aika näyttää.

Maissiporukan homemulta oli hieman märempää, mutta ei sekään nyt silmämääräisesti homeiselta näyttänyt kaivellessa. Ilmeisesti home on tosiaan iskenyt lähinnä ruukkuihin. Siellä se sitten varmaan kyllä pysyykin, eli nuo ruukut ovat entistä tavaraa. Onneksi eivät kustanna kovin paljon. Maissien juuret olivat kasvaneet huimasti enemmän kuin tomaattien, eli ne olivat pitkät ja kapeat, ja ulottuivat lähes ruukun pohjaan asti. Niihin saattaa olla sitten tarttunut enemmän homettakin, mahdollisesti. Osa maissien pienemmistä juurista katkeilivat siirto-operaatiossa, mutta aika paljon sain kyllä mukaan. Käsittääkseni maissit ovat kyllä hyvin nirsoja, kun niitä siirrellään. Mikäli ne eivät ole siis homeessa, eivätkä saa raivaria juuriensa ronkkimisesta, niin niilläkin on nyt uusi mahdollisuus kasvaa uudessa ruukussa ja mullassa. Häiritsevää kyllä, joka ikinen maisseista oli saanut homeen riesakseen, kun taas tomaateista sen sai (?) vain kaksi.

Homeiset ruukut ja niiden mullat lähtivät nyt sitten suoraan roskikseen. Hankintalistalla on uudet 6 saviruukkua, uutta multaa (koostumusta tarkasteltava kriittisesti), ja aluslautaset kaikille. On hyvä saada eriytettyä jokainen ruukku tarvittaessa eri paikkaan tällaisten katastrofien iskiessä.

Ohjelmassa on siis vielä homeettomien kasvien tarkkailua, ja henkistä tukea hätäistutetuille homeuhreille.

Hohhoijaa. Luulisi, että kasteleminen ei olisi kovin vaikeaa, mutta näinpä siinä sitten kävi.

Tomaatit, ananaskirsikat ja persilja ovat varsiltaan sellaisia, että ne yrittävät koko ajan kasvaa ässämutkalle, tai muuten vain kaatua. Päätin, että tänään niille rakennetaan kahden tukikepin varaan jonkinlaiset kunnolliset nojat, jotka pitävät niitä suorassa. Ensin virittelin ompelulangasta jonkinlaista ristikkoa kahden kepin väliin, mutta ainakin tomaatintaimet olivat sen verran itsepäisiä, että langat roikkuivat lähes heti löysinä ja hyödyttöminä. Langat olivat myös niin ohuita, että ties vaikka olisivat syöpyneet varsiin ja vahingoittaneet niitä.

Seuraava neronleimaus oli maalarinteippi. En tiedä, onko kukaan teipannut kasveja oikeaan asentoon, mutta jostain syystä teipin käyttäminen tuntui vain käyttökelpoiselta. Viritin siitä "tukisuikaleita" kahden tukikepin väliin - liimapuolet vastakkain toki. Niiden tarkoitus on sekä pitää kasvi kasvamassa ylöspäin, ja lisäksi suoraan eikä mutkan kautta ylöspäin. Suikaleet ovat suhteellisen tökerön näköisiä, täytyy myöntää. Ne ovat kuitenkin pehmeitä ja sen muotoisia, että tuskin vahingoittavat kasveja. Lisäksi ne ovat niin leveitä, että niistä on todella apua kasvien pitämisessä kuosissa.

Pitää kuitenkin tarkkailla, etteivät ne suorastaan estä kasvien pituus- ja leveyskasvua johonkin suuntaan.

Oikean kastelumäärän arvioiminen on ohjeista huolimatta aika vaikeaa. Jossain vaiheessa päättelin, että etenkin maissit ovat tarpeeksi märkiä siinä vaiheessa, kun kasteluvesi tulee läpi aluslautaselle. Nyt kuitenkin on helppo nähdä, että viimeisen parin päivän aikana on reilusti ylikasteltu. Maissit eivät yön aikana olleet imeneet aluslautaselle asti päätynyttä kasteluvettä, vaan se lillui siinä vielä tänäänkin. Liikaa vettä. Pikku istutusruukkujen tilanne oli tietenkin vielä märempi: multa oli muuttunut taikinamaiseksi, mustaksi velliksi. Hyi. Jospas pidettäisiin taukoa siitä kastelusta. Ja toivottaisiin parasta, etteivät kasvit ole vielä kokonaan hukkuneet. Mrh.

Biolanin sivuilla jaetaan hyviä neuvoja kasvien kastelusta. Referoinpa tähän muutamia.

• Kasvuston kastelu on mitoitettava sääolojen mukaan. Hellepäivinä kasvit kuluttavat paljon vettä, jopa 3 - 4 litraa/kasvi. Pilvisellä säällä kastellaan niukemmin eikä pilvisinä kausina päivittäinen kastelu ole välttämätöntä.

• Kasteluun ei saisi koskaan käyttää kylmää vettä, vaan veden olisi annettava seistä tynnyrissä tai saavissa ennen kastelua, jotta se ehtii lämmetä riittävästi.

• Paras vuorokaudenaika kasteluun on aamu, jotta kasvusto ehtii kuivua yöksi. Kasteluajankohdalla on merkitystä etenkin syksyisin, kun ilmankosteus nousee luonnostaan.

• Syksyisin kasveja kastellaan niukemmin kuin alkukasvukaudesta ja varotaan kastelemasta kasvustoa, koska kosteassa ilmassa kasvitaudit, mm. harmaahome, iskevät kasveihin helposti.

Tomaatit näyttävät mukavilta. Erityisesti Kiero-Åken ja Vino-Eeron lehdet näyttävät jo ihan tomaatin lehdiltä. Varret alkavat olla kauttaaltaan hentojen karvojen peitossa. Aurinko paahtaa ikkunalle, jossa tomaatit majailevat, ja kastelun on oltava jokapäiväistä. Ilmeisesti se on ainakin tähän asti ollut sopivaa, koska tomaatit näyttävät hyvinvoivilta minun silmääni. Lannoiteannos on tänään annettu kasteluveden mukana.

Miksiköhän ensimmäisinä puhjenneet lehdet jäävät varren alaosaan suurin piirtein sen näköisiksi kuin olivat puhjetessaan? Eikö niiden pitäisi haaroittua tomaatin lehden näköisiksi ensimmmäisenä, kun kerran ovat kauimmin olleet olemassakin?! Tähän on varmasti olemassa jokin ilmiselvä tieteellinen selitys. Hmm.

Edit: Wikipedia kertoo hiukan sirkkalehdistä, joista tässä siis on kyse. Ne eivät kehity varsinaisiksi lehdiksi lainkaan, vaan pysyvät varren alaosassa jonkin aikaa, kunnes lakastuvat. Ilmeisesti niiden ainoa funktio on tukeutua ylös valoon, jotta kasvi pääsisi kasvamaan ja kehittymään.

 

Muistin tueksi hieman yhteenvetoa nyt kolmeviikkoisten taimien hoitamisesta:

Säännöllinen kastelu

• Ei läpimäräksi, mutta ei päästetä myöskään välissä kuivumaan. Kevyttä sumutusta silloin tällöin. Tämän luulisi olevan suhteellisen itsestäänselvä kohta, mutta…

Lannoitus

• Lannoitetaan toistaiseksi kerran viikossa kasteluveden mukana. Moni tuntuu keskustelupalstojen mukaan lannoittavan kanankakkarakeilla tai lannoitepuikoilla. Lienevätkö järeämpää kamaa? Toisaalta etenkin aloittelijoita varoitetaan liiasta lannoittamisesta, joten ehkä jatketaan toistaiseksi näin.

Tukeminen grillivartailla ja kääntely

• Ei päästetä honkkelivarsia taipumaan liiaksi, ja valoa vasten vääntäytyminen estetään pyörittelemällä aina vastakkaiseen suuntaan! Ha!

Karaiseminen

• Olisi ilmeisesti hyvä alkaa totuttaa taimia ulkoilman ihmeelliseen maailmaan, eli viedä silloin tällöin päiväsaikaan niitä pällistelemään valoa ja mahdollista heikkoa tuulenvirettä. aluksi riittänee tuntikin, myöhemmin sitten pidempiä aikoja. Vaan ei ehkä ihan vielä, ovat niin pieniä tuonne suureen maailmaan (tahtoo sanoa lasitetulle parvekkeelle)… Taimet ovat muuten söpöjä - koskahan ne alkavat muuttua vähemmän söpöiksi aikuisiksi?!

Ulos siirtäminen

• Voidaan siirtää ulos, kun yölämpötila (parvekkeella) on yli 10 C

• Tarkkailtava toisin sanoen säätietoja kuin haukka, porkkana tai muu erittäin tarkka otus. Lämpötilan pitäisi kuitenkin jäädä kuumimmallakin säällä alle 30 asteen (puutarha.net), mikä saattaakin muodostua ongelmaksi tuossa lounaisparveke-pätsissä sitten kesällä. Tuuletukseen ja tomaattien sijoitteluun parvekkeella pitänee panostaa.

Tulevaisuudessa:

• Varkaiden poistaminen
• Latvominen
• Pölyttäminen

Tomaatit tavoittelivat sen verran korkeuksia muovihöskäruukuissaan, että nekin oli kohtuuden nimissä  siirrettävä ihan oikeisiin ruukkuihin. Multaakin oli taimiruukuissa niin vähän, ettei sitä oikein saanut pysymään kosteana. Lisää saviruukkuja siis. Kuusi ruukkua oli varattu, joten taas oli edessä karsinta, joka oli tässä tapauksessa huomattavasti tiukempi kuin maissien kesken.

Odotetusti etusijalla olivat kauniit ja rohkeat, koko ajan paremmin kasvaneeseen viisikkoon kuuluvat tomaatintaimet Honkkeli, Vino-Eero, Kaksikko Hurja-Harri ja Harmi-Henri, Kolmikko Mini-Me, Midi-Me ja Maxi Me, sekä toinen Kolmikko Pikku-Tuppi, Keski-Tuppi ja Iso-Tuppi. Näistä suoraan pääsivät ruukkuihin Honkkeli ja Vino-Eero. Nyt oli kuitenkin niin, että monikossa kasvaneiden erottaminen toisistaan osoittautui ongelmaksi. Tuppi-porukan edistynein, eli Iso-Tuppi saatiin omillensa, ja pääsi siis kolmantena omaan ruukkuunsa. Hurja-Harri ja Harmi-Henri olivat hurjaksi harmiksi kietoutuneet yhteen siinä määrin, ettei siitä mitään tullut. Sama päti MM-kolmikkoon.

Kolmen parhaimmasta porukasta valitun jälkeen käännyttiin siis altavastaavan porukan puoleen. Päädyttiin siihen, että Kiero-Åke ja Kirill olivat ihan kelpo heppuja tomaatintaimiksi, ja loppujen lopuksi Armikin vakuutti sorjalla varrellaan. Näin edustetuksi tuli sitten yllättävää kyllä tasan yhtä monta molemmista porukoista.

Autuaammille kasvimaille siirtyivät näin ollen Matti, Teppo, Mini/Midi/Maxi-Me, Pikku/Keski-Tuppi, sekä Hurja-Harri & Harmi-Henri.

 

Myös tomaatit saivat Substral-kylvyn, ja kosteus pysynee näissä nyt sitten paremmin multamäärän ansiosta. Tähän mennessä taimiruukkuihin ja kymmeneen saviruukkuun on saatu uppoamaan Mustaa Multaa 10 kiloa. Huh.

Parvekeporukka poseeraa sitten alla. (Klik.)

 

Tomaatin lehdet ovat viikon kuluessa kasvaneet ja "haaroittuneet", joten ne näyttävät nyt hiukan enemmän tomaateilta. Varteen on tullut hentoista piikkiä, ja varsi itsessään on kyllä niin holtittoman löysä, että sitä saa tukea tikulla jos toisellakin. Hammastikut on vaihdettu grillausvartaisiin. Näinköhän tuossa mitkään tomaatit tulevat pysymään… onkohan tuo homma nyt ihan loppuun asti suunniteltu?!

Viikon päästä voisi koulia nuo tomaatit isompiin ruukkuihin, ja päättää myös kuinka monta niitä nyt aiotaan parvekkeelle sijoittaa. Itse parveke tulee kysymykseen vasta, kun yölämpötila ei laske alle 8 asteen, eli… ei vielä aikoihin. Tomaatti tuntuu olevan kaikista kasveistani aroin kylmälle. Uuteen ruukkuun siirtämisen jälkeen aloitetaan myös määrätietoinen lannoitusprojekti, ja tarkkaillaan mahdollisten varkaiden ilmestymistä lehtihankoihin. Mistähän sellaisen tunnistaa?

 Alla viisi parhaiten kasvanutta tomaatintainta, edelleen samat heput (klikkaa isommaksi).

 

On tullut aika katsoa, keitä seuraamme on tullut, ja keitä ei. Parvekkeelle on näillä näkymin luvassa vain kuusi tomaattiruukkua, joten äärimmäinen kisa käydään kymmenen innokkaan itämisruukun asukkaiden kesken. Kohta katsotaan, kuka on puhjennut kukkaan, ja kenen taidot eivät vain tällä kertaa kantaneet pidemmälle. Tässä innokkaat kilpailijat. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

 

Kahdestatoista mintunvihreästä muoviruukusta kymmenen osoitti elonmerkkejä tiistain 3. huhtikuuta paikkeilla. Jessus! Viikonloppuna poistin jo muovit niiden päältä ja asettelin ne pussin ohjeen mukaan valoisaan ja viileään paikkaan. Tai no, valoisaan kyllä, eli ikkunan eteen, mutta en kertakaikkiaan käsitä miten sen paikan voisi saada pimeää itämisnurkkaa viileämmäksi. Kenties juuri tämä lämpötilaongelma on nyt askel kohti äärimmäistä tuhoa. Henkistä ja etenkin fyysistä tukea taimille kuitenkin tarjosin hammastikun jos toisenkin avulla. Pitäähän sitä olla jotain mitä vasten nojata.

 

Tomaatteja pitää saada. Pieniä, makeita, ja ennen kaikkea itse sydänverellä kasvatettuja. Ostin pussin Gardener’s Delight -lajiketta, josta ei tosin viherpeukalopiireissä näytä olevan minkäänlaista yhteistä mielipidettä siitä, onko se pensastomaatti vai runkotomaatti. Tietää harmaita hiuksia tulevaisuudessa. Pussi kuitenkin lupaa fantastisen maukkaita, pieniä tomaatteja. Mikä jottei. Perjantaina 30. maaliskuuta kylvin tomaatit kahteentoista pikku istutusruukkuun. Multaa puoli senttiä päälle ja vettä tietysti. Muovikalvon tein roskapussista, pitämään kylvöksen tasaisen kosteana ja mukavan mehevänä. Kahdessa päivässä ei tapahtunut mitään. Käsittämätön, ja harmillinen takaisku.