No niin, juuri kun pääsin sanomasta, että kylmyys on tappanut vihannespunkit ananaskirsikoista, niin eiköhän tarkempi katselmus osoittanut Viktorin lehtien olevan niitä täynnään. Viktorin matka katkesi siis tähän. Näin myöhään syksyllä on turha alkaa sen kohdalla niitä vastaan taistelemaan. Voittivat, pirulaiset.

Sen sijaan Mirvassa ei hyvin hyvin hyvin tarkankaan syynin jälkeen löytynyt niitä - vielä. Mirva on siis se joka jää taloon. Jännä juttu, että ennen parvekeprojektia en ollut vihannespunkeista ikinä mitään kuullutkaan. Kuinkahan yleisiä ne ovat puutarhoissa näin ylipäätään? Tuskin kaikki kuitenkaan niiden kanssa ottavat matsia?! Ja miksi niille eivät ole kelvanneet tomaattini ja mansikkani, mutta ananaskirsikat kaiken aikaa?

Miksimiksimiksimiksimiksi? 

Ananaskirsikat eivät ole yhtä kylmänarkoja kuin tomaatit, mutta koska parveke on menossa siivoukseen ja talviteloille, enkä oikein ehdi hoidella kasvikavereita sekä sisällä että ulkona, muuttivat aniksetkin sisälle. Koska olen lueskellut ananaskirsikoiden monivuotisuudesta ja siitä, että ne voivat kasvaa jopa seinän kokoiseksi köynnösmäisiksi muodostelmiksi, päätin säästää yhden ananaskirsikan talven yli.

En ole vielä päättänyt minkä näistä kolmesta, mutta Mirva (kuvassa) olisi sikäli vahvoilla, että sen kimppuun ei vihannespunkki käynyt kunnolla ollenkaan. En tiedä vaikuttiko asiaan sen poikkeuksellinen vastustuskyky (öh :D), vai sen sijainti parvekkeella ananaskirsikoista reunimmaisena oven vieressä. Toisaalta Viktor ja Pikku-Arska taas ovat Mirvaa huomattavasti kookkaampia tällä hetkellä. Ne ovat selvinneet erinomaisesti lehtien harventamisesta ja riipimisestä vihannespunkkien seurauksena. Sekin tietysti osoittaa motivaatiota ;)

Kylmän tullen vihannespunkit ovat hävinneet lähes kokonaan, mutta toisaalta, kuten tiedossa on, vihannespunkit ovat sitkeätä porukkaa. Sisäilman kuivuus ja lämpö voivat herättää ne taas henkiin, ja loppu onkin jo historiaa…

Ananaskirsikoista tullut sato on ollut ehdottomasti tämän kesän parasta antia parvekkeella. Kirsikoita on tullut helposti monta sataa, ja loput ajattelin koittaa hillota tai pakastaa. Jonkin verran niitä on vielä raakileinakin:

• Mirvalla 55 kpl
• Viktorilla 49 kpl
• Pikku-Arskalla 50 kpl

Persilja sai myös siirtyä sisälle kolealta parvekkeelta. Se saa kuitenkin jatkaa eloaan sisäpersiljana talven yli, jos vain viihtyy. Sen kasvu on hiukan hiipunut kasvukauden loppuessa, saa nähdä miten se reagoi nyt trooppisiin sisälämpötiloihin.

Persiljaa on tullut käytettyä oikeastaan aika vähän ruuanlaitossa, vaikka sitä on ollut saatavilla kaiken aikaa. Tai ehkä en vain ole raaskinut riipiä sitä? :P Tarkoitus olisi kuitenkin pitää tuoreita yrttejä saatavilla kylmänkin tullen. Persiljan kaverina onkin tällä hetkellä basilika. Se on kuitenkin pahainen kookaupan kylmähyllyn kasvatti, joten siitä on turha blogata ;)

Mansikathan eivät kasvaneet aluksi ollenkaan, vaan lähinnä kuolivat pois. Loppukesästä kolme tainta kuitenkin päätti jostain syystä pysyä hengissä, ja nyt nämä kolme ovat innostuneet ihan kunnolla. Kukkia ei tullut koko kesänä, mutta loppujen lopuksi se taitaa olla aika luonnollista siemenestä kasvatetuille mansikantaimille ensimmäisenä vuonna.

Niinpä tein istutin nyt nämä kolme innokasta isompiin (maisseilta vapautuneisiin) ruukkuihin, uuteen multaan. Lannoitetta annoin myös vähän piristämään kasvua. Nyt sitten aion hoivailla niitä talven yli ikkunalla, ja ensi kesänä minulla on jo kunnon kokoisia mansikantaimia suoraan kasvatukseen. Jos silloin ei ala kukkia tulla, niin ei kyllä sitten ollenkaan. Mutta tällainen on nyt suunnitelma mansikoiden kohdalla. Hengailevat eteläikkunalla.

Pitkähkön hiljaisen vaiheen aikana täällä on syöty omia kirsikkatomaatteja verkkaiseen tahtiin, mutta hartaasti. Mistään kaupastahan ei saa yhtä makeita ja mehukkaita tomaatteja kuin omista puskista. Makeus tuo mieleen enemmän hedelmän kuin vihanneksen. Mums. Tomaatit ovat pysyneet hyvin ehjinä - joidenkin valittamaa halkeilua ei ole esiintynyt kuin yhden tomaatin kohdalla. Koko on kuitenkin ollut suhteellisen reilu kirsikkatomaatiksi. Parhaat yksilöt näyttävät lähinnä pienehköltä normitomaatilta.

Minun tomaattinihan aloittelivat kypsymistä vasta tuossa elokuun puolivälin paikkeilla, mikä on tälle kesälle auttamatta liian myöhäistä. Osa jopa koittaa kukkia vieläkin. Nyt voidaan spekuloida, mitä olisi voitu tehdä kypsymisen nopeuttamiseksi: ehkä enemmän lannoittamista? Ystävällistä maanittelua?  

Viime viikolla yölämpötilat alkoivat sitten odotetusti hipoa neljää-viittä astetta, joten piti tehdä ratkaisuja tomaattien sijoituspaikan suhteen. Pelkäsin, että tomaatit ottavat ja paleltuvat ennen kuin suurin osakaan raakileista ehtii kypsyä, joten nehän piti ottaa sisään. Muutamien lehdissä olikin jo näkyvissä kylmien öiden aiheuttamaa ruskistumista. Niinpä minulla on nyt kuusi tomaattia nätissä rivissä vasten keittiön seinää. Kypsyminen onkin nopeutunut sisällä huomattavasti!

Lisäksi olen visioinut monia sisustuksellisia ratkaisuja, joissa tomaattirivistö toimisi huoneen tilanjakajana. Esimerkiksi olohuoneeseen voisi helposti rajata työhuonenurkkauksen patentoidulla tomaattirivistöllä, josta voisi lisäksi napsia kypsiä tomskuja suuhunsa molemmilta puolilta rivistöä. Ei tarvittaisi mitään kasvitapetteja tuomaan luonnonläheisyyttä. Täytyy vihjaista sisustuslehdille… Ratkaisematta on vielä se, miten tomaatit mahdollisesti tuettaisiin seisomaan armeijamaisessa rivissä ilman mitään nojaa - ehkäpä katon kautta. Noh, käytännön ongelmat saisi sisustusarkkitehti ratkaista ;)

Tomaatit saavat asustella keittiössä muutamia viikkoja, kunnes raakileista valtaosa on kypsynyt. Sitten on aika kiittää ja antaa syksylle periksi. Yritän koota tomaattien(kin) osalta jonkinlaisen yhteenvedon kasvuprosessista ja siitä, mitä tästä kaikesta nyt opittiin ;)

Ja vielä raakiletilanne:

• Kirill 10 kpl
• Kiero-Åke 7 kpl
• Iso-Tuppi 5 kpl
• Vino-Eero 4 kpl
• Honkkeli 4 kpl
• Armi 3 kpl

(Kuvassa vasemmalta Iso-Tuppi, Vino-Eero, Honkkeli, Kiero-Åke ja Kirill. Armi murjottaa nurkassa.)

Maissien kohdalta on raportoitava tuhosta ja epäonnistumisesta.

Niiden alkuhan oli vauhdikas ja lehdet kasvoivat vauhdilla pituutta. Taimina ne kasvoivat sisällä ilmeisesti turhankin kauan, ja ulos siirrettäessä niiden kasvu ei enää lainkaan seurannut aiempaa vauhtia. Ne kuitenkin kukkivat ihan mukavasti ja alkoivat nyhertää pientä tähkääkin runkonsa alaosaan.

Vihannespunkkien iskut koituivat niille ilmeisesti kohtalokkaiksi, koska niiden pitkissä mutta harvalukuisissa lehdissä oli senverran ärhäköitä pesäkkeitä, että päätin katkoa suurimman osan niistä pois. Eihän se sellainen tietysti innosta kasvamaan, jos kaikki lehdet nyhdetään irti, eipä ei. Niinpä ne nyt parin viime viikon aikana oikeastaan kuivuivat pystyyn. Tänään päätin, että turhaan vievät tilaa parvekkeella.

Kokeilu oli joka tapauksessa mielenkiintoinen, enkä voinut olla väkivalloin avaamatta yhtä tähkäntekelettä ja katsoa, mitä siellä oikein oli meneillään. Pienen pieni maissintähkän alkuhan se siellä oli minikokoisten jyviensä kanssa. Ehkä myöhemmin esikasvatettuna, isommassa ja ravinteikkaammassa ruukussa, ilman tuholaisia ja niin edelleen siitä olisi voinut tulla suurikin jötkäle. Voi olla, että toista kertaa en kuitenkaan lähde parvekkeella yrittämään maissinkasvatusta, kun on paljon paremminkin sinne soveltuvia kasveja tarjolla.

Kiitos kumminkin seurasta, Saara, Venla, Bonnie ja Sami! ;)  

Kirill ja Kiero-Åke päättivät vihdoin toimia.

Tämän edelläkävijätomaatin bongasin ensin Kiero-Åken oksalta. Se on hyvänkokoinen kirsikkatomaatiksi, ja väri antaa aihetta suunnitella huomiseksi suurta tomaatinmaistamisnumeroa. Muita punertavia tomskuja ei Kiero-Åkelta löytynyt, vielä…

…mutta Kirillillä on peräti kolme punertavaa raakiletta killumassa oksistossaan! Satohan on tietysti todella myöhässä - nyt ollaan jo yli elokuun puolivälin - mutta ei anneta sen tällä hetkellä häiritä!
 

Ja vielä kolmaskin Kirillin kasvatti.

Kerrataanpa vielä raakiletilanne:

• Armi 2
• Iso-Tuppi 3
• Vino-Eero 4
• Honkkeli 6
• Kiero-Åke 11
• Kirill 15

Jotain piti keksiä ananaskirsikoiden pään menoksi. Tässäpä täysin ananaskirsikoista valmistettu jälkiruoka, ananaskirsikka-kermahyytelö. Maku oikein aromikas, mutta samalla pehmeä kerman ansiosta. Mums!

Ananaskirsikkaparat. Ne ovat ystävällismielisiä kasveja, mutta niitä vainotaan lakkaamatta. Vihannespunkin paskiaiset ovat kimpussa heti kun silmiään räpäyttää, tai jo ennen sitä. Ilmeisesti ananaskirsikoiden suuret lehdet ovat punkkien ykkösherkkua.

Kaikesta huolimatta ananaskirsikat tuottavat hedelmiä joka päivä. Ne pudottavat kirsikkansa suojapussissaan aika herkästi lattialle, kun ohi kulkee. Silloin hedelmät eivät vielä ole ihan kypsiä, joten olen ottanut tavaksi avata suojakääröt ja laittaa ne aurinkoon kypsymään päiväksi tai pariksi. Kirsikoiden koko kasvaa kaiken aikaa, ja nyt se on muuttunut suuren herneen kokoisesta noin marmorikuulan kokoiseksi. On aika kaivella jostain esille ananaskirsikkareseptejä ruoanlaittoon!

Eivät ne mansikat edelleenkään kuki, eivät toki. Siitä huolimatta tuo oikeanpuoleinen yksilö on hurahtanut ihan nätiksi vihreäksi puskaksi. Alan kaikesta huolimatta olla ainakin pikkuriikkisen iloinen siitä, että sain mansikan kasvatettua siemenestä puskaksi. Tuo toinenkin ehkä yrittää samaa, tosin sen lehdet jostain syystä kuplivat kuin avaruuslima, eli vetävät kurttuun.

Voisihan tuota mansikantainta aina kasvattaa yöpöydällä talven yli ja kylvää se ulos ensi keväänä, ja sitten katsoa, kuka viimeksi nauraa. Rähähähä.

Niin ja hei, ei vihannespunkkeja näissä! 

Armaat tomaattiseni ovat edelleenkin kasvaa porskuttaneet ilman vihannespunkkien hyökkäystä. Muiden mukana nekin saivat tänään mäntysuopakylvyn, taas.

Raakileet kasvavat hyvää vauhtia, ja ne alkavat olla jo suurin piirtein kirsikkatomaattien kokoisia. Väri vain ei ole muuttunut edes kellertäväksi. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, ja niin edelleen. Työkaveri yllytti nyppimään raakoja tomaatteja ja säilömään niitä ruskeassa paperipussissa, jossa ne kuulemma saavat muutamassa päivässä punaisen värin. Pidetään tämä takaporttina.

Itseäni piristääkseni täytyy käydä taas laskemassa raakileiden lukumäärät, ja nehän ovat:

• Kirill 8
• Kiero-Åke 7
• Honkkeli 6
• Vino-Eero 4
• Iso-Tuppi 3
• Armi 0

No niin, ensin oli liian kylmää ja sateista, että tomaatit olisivat voineet kypsyä. Vihannespunkkeja vastaan taistellessa sää kyllä oli hyvä, kylmä ja kostea siis. Nyt sitten tulikin yllätyskesä ja aurinkoa ja lämpöä piisaa, ja tietysti vihannespunkit tekivät saman tien uuden iskun. Etenkin, kun hiukan herpaannuin sumuttelemasta joka ikinen päivä.

Ei ole varaa herpaantua. Joku voisi luulla, että kasvien kasvattaminen on leppoisaa ja rauhoittavaa pikku puuhastelua. Mutta ei sinne päinkään. Kasvien kasvattaminen vaatii jatkuvaa adrenaliinia veressä ja verenmaun suussa. On oltava kestovalmiustilassa ja varauduttava jatkuvasti johonkin, mikä nyt ei ehkä vielä ole iskenyt, mutta vaanii kuitenkin jo nurkan takana. Home, punkit tai vaikka murtovaras. Joku kuitenkin.

Että näin, siellähän sitä löytyi vihannespunkkeja ananaskirsikoiden lehtien alapinnoilta taas, ja etenkin Pikku-Arskasta sain riepoa lehtiä irti ihan kunnolla. Tilanne ei vielä onneksi ollut niin paha kuin taannoin Iso-Arskan kohdalla, mutta ihan tarpeeksi huono kuitenkin.

Punkkeja oli myös maissien lehdillä. Maissit vetelevät muutenkin viimeisiään, eikä vähiten siksi, että edellisellä punkkikierroksella niiltä lähti suurin osa lehdistä.

Nyt sitten tein ensin raivokkaan vesisumutuksen kaikille kasveille, ja perään sitten mäntysuopasumutuksen lehtien kaikille pinnoille. Tämä tarkoittaa nyt sitten sitä, että sumutusta jatketaan vaikka hamaan jouluun saakka, oli sää mikä tahansa. Jos nyt enää mitään voidaan sumutuksella pelastaa, ne punkinpirulaiset sikävät pahemmin kuin kanit. 

Parvekkeelta leijuu sisään läpitunkeva mäntysuovan tuoksu. Ehkä naapurit erehtyvät luulemaan, että meillä pestään joskus mattoja. >:)

Kanankakan ansiota tai ei, pitkänhuiskeat tomskuni ovat vihdoin alkaneet tuottaa raakileita. Kauan siinä kestikin - käsittääkseni moni tomaatin omistaja on pistellyt niitä poskeensa jo puoli kesää. Minun tomaattini ovat keskittyneet kasvamaan pituutta välittämättä juuri muusta. Epäilen tässä kohtaa syyksi lajiketta (Gardener’s Delight), joka on siis pensastava kirsikkatomaatti. Seuraavalla kerralla valitsisin ehkä ihan runkotomaatteja, jotka kasvavat käsittääkseni jykevämpinä ja lyhyempinä. Katsotaan kuitenkin uudestaan kypsien tomaattien maistamisen jälkeen ;)

Pituudet ja tomaatinraakileiden määrät:

• Vino-Eero 132 cm, raakileita 2
• Iso-Tuppi 134 cm, raakileita 2
• Honkkeli 137 cm, raakileita 4
• Kiero-Åke 170 cm, raakileita 6 (-1, joka irtosi vahingossa :()
• Armi 177 cm, raakileita ei ole
• Kirill 183 cm, raakileita 3

Järjestys on suhteellisen sama kuin aikaisemmin, Armi on kirinyt jo toiseksi. Kiero-Åke vaikuttaisi tällä hetkellä tuotteliaimmalta. Rävelöin sen verran sitä mitatessani, että yksi raakile irtosi kokonaan. Köntys!

Katkaisin Kirillin latvan. Gardener’s Delight jakaa edelleen mielipiteet siitä, onko sen varkaat poistettava ja latva katkaistava vai ei, joten otin ohjat omiin käsiini. Ei täällä nyt ole tarkoitus katosta läpi kasvaa!

Nyt olisi toiveena lähinnä auringonpaistetta, joka kypsyttäisi vihreät palleroni - mutta se sentään taitaa olla Suomen kesältä liikaa vaadittu? 

Maissit ovat alun kasvupuuskan jälkeen jääneet jälkeen. Nykyään ne ovat honteloita, möykkyisiä ja apaattisia. Eikä asiaa auta se, että niitäkin vaivasivat jonkin verran ihanaiset vihannespunkit, ja niitä harvoja lehtiä on jouduttu nyhtämään poikki ja heittämään menemään. Suoraan sanoen ne eivät näytä kovin terveiltä tällä hetkellä. Tyyppien strategiset mitat ovat:

• Venla 84 cm
• Sami 75 cm
• Saara 72 cm
• Bonnie 54 cm

Sami on kirinyt Saaran ohi, mutta muita muutoksia järjestyksessä ei ole tapahtunut. Pituuttakaan ei ole tullut kuin muutamia senttejä. Ja maissien kun nimenomaan piti olla niitä, jotka venyvät pituutta. Kuvassa Sami (klik).

Aiemmin mainitsemani kukinnot löytyvät edelleen (vain) Samilta ja Venlalta. Niistä karisee aika ajoin siitepölyä alas pitkin maissin vartta. Siitä huolimatta kaikilla kasvaa varteen kiinnittyneenä suhteellisen tyvessä jotakin, joka ilmeisesti saattaisi olla tähkän alku. Kuten huomata saattaa, en oikein hahmota tätä maissin pölyttämislogiikkaa - ilmeisesti siitepölyn tulisi osua sinne? Mutta kuinka se voi olla olemassa kukan puuttumisesta huolimatta?!

Maissit ovat tänään saaneet myös tujaukset kanankakkarakeita. Jospa ne äityisivät taas kasvamaan. Maaniset maissit olivat paljon kivempia! Alla "kukinto" ja "tähkä".

Persilja on jo ihan oikeasti hyödyllinen kasvi. Siitä voi ottaa ja napsaista nyrkkiinsä annoksen pyllyheinää (nythän on niin, että Pikku-Kalle ei aikoinaan muistanut, mikä sen vihreän nimi olikaan, jota piti ostaa kaupasta, ja pyysi lopulta pyllyheinää) maustamaan herkkuruokia.

Jostain syystä en ole kuitenkaan vielä tehnyt tätä. Ei ole ollut tarpeen. Nyt on korkea aika etsiä joku persiljaa sisältävä resepti, ja panna hihat heilumaan. Persiljapiirakka? Persiljakeitto? Persiljamousse? 

Mansikkakaksikko on tuhertanut lehtensä ihan tunnistettavasti mansikan lehtien näköiseksi. Muuta hurraamista ei sitten olekaan, mutta se on todettu jo moneen kertaan. Kukkia en uskalla edes odotella. Kuriositeettina mainittakoon kaksi minitainta, jotka ovat ottaneet ja lähteneet itämään, kun suivaannuin takaviikkoina, ja heitin kaikki loput kylvämättömät mansikansiemenet tyhjään kukkaruukkuun.

Tomaattien pituuskasvu on lähtenyt täysin käsistä. Aloitetaan nyt vaikkapa pituusmitoilla:

• Kirill 164 cm
• Kiero-Åke 153 cm
• Armi 152 cm
• Honkkeli 124 cm
• Vino-Eero 123 cm
• Iso-Tuppi 120 cm

Edelleen on havaittavissa lyhyempi ja pidempi kolmikko. Kirill huojuu jo korkeammalla kuin kastelijansa. Tekisi mieli jo alkaa latvomaan, mutta kukkia ei kuitenkaan vielä niin paljon ole… Varren ohuus tuottaa ongelmia, koska se on hutera ja huojuva, ja niin korkea, ettei sitä saa oikein mitenkään tuettua. Parvekkeella on hyvin vähän kohtia, johon kiinnittää mitään tukirakenteita, joten olen päätynyt omalaatuiseen ratkaisuun käyttää toimetonta kameran jalustaa antamaan tukea tomskuille. Öhm.

En kyllä käsitä, miten varret eivät katkea, jos tuohon tomaatteja on kehittymässä jossakin vaiheessa. Puutarhapalstoilla monien kuvissa tomaatit ovat lyhyehköjä ja rotevia - liekö kyse nyt sitten lipputankolajikkeesta minun kohdallani vai onko niillä joku anemia…

Apropos, tomaatit. Kukkia on siis jonkin verran jokaisella. Tehdäänpä siitäkin pieni listaus, listaukset ovat aina mukavia.

• Armi: kukkia 3 tertussa, noin 5 kukkaa jokaisessa
• Honkkeli: kukkia 2 tertussa, noin 6 kukkaa jokaisessa
• Iso-Tuppi: kukkia 2 tertussa, noin 3 kukkaa jokaisessa
• Vino-Eero: kukkia 3 tertussa, noin 6 kukkaa jokaisessa
• Kiero-Åke: kukkia 3 tertussa, noin 7 kukkaa jokaisessa (alimmasta katkennut 4 kukkaa pois)
• Kirill: kukkia 4 tertussa, noin 8 kukkaa jokaisessa

Kukkien perusteella eniten odotuksia kohdistuu siis Kirilliin, Kiero-Åkeen ja Vino-Eeroon. Eikä tässä vielä kaikki! Tänään löysin tomskuista kaiken kaikkiaan kolme pienen pientä vihreää raakiletta! AAAAaahhahaaa! Ne löytyivät, yllätys yllätys, Kirilliltä, Kiero-Åkelta ja Vino-Eerolta. *Fanfaareja*

Löysin kuin löysinkin, lukuisia hukkareissuja tehtyäni, kanankakkarakeita järkevässä pikkupakkauksessa keskustan laadukkaimmaksi mielletyn tavaratalon viherosastolta. Olisi kai pitänyt heti mennä sinne. Tänään ilahdutin sekä tomaatteja että miestä avaamalla purnukan. Ohjeessa sanotaan, että sitä pitäisi/voisi sotkea kasteluveteen ja roiskia sitä sitten kasveille, mutta koko homma kuulostaa kerrostalo-oloissa sen verran holtittomalta, että valitsin toisen lähestymistavan. Pistelin tomaattien multaan reikiä, ja upotin sivumennen sanoen melkoiselta haisevia rakeita sinne jemmaan. Ja äkkiä multaa päälle. Toivon, ettei parvekkeella parhaillaan kehity jonkinlainen biologinen asevarasto. Mutta jospa ne raakileet nyt saataisiin sitten väsättyä! Annoin auliisti kanankakkaa hiukan myös muille kasveille.

Tomaatit ovat toistaiseksi säästyneet kokonaan vihannespunkilta. Muuuttta vihannespunkin tuoteselostessa mainitaan sen lempiherkuksi muun muassa nämä pitkät ystäväni, joten turha riemuita asiasta. Jatkamme sumuttelua. 

No nytpäs on ollut kasvihuoneen päivittäminen retuperällä. Johtuisiko viimeaikaisista traagisista ajoista vihannespunkkien terrori-iskun jälkeen… Niin siinä sitten kävi, että Iso-Arskaa ei voitu enää auttaa. Sitä sumutettiin raivokkaasti ja kasteltiin suihkussa ja pyyhittiin pois verkkoja, mutta sen kohdalla oli jo liian myöhäistä. Sen jokainen lehti oli syöty pilkulliseksi, ja vihannespunkit kutoivat pirulliset verkkonsa aina yön aikana sen ympärille. Iso-Arska oli loppuvaiheessa ehdottomasti suurin ja rehevin ananaskirsikka, joka ilmeisesti ilahdutti sitten myös punkkiyhdyskuntaa. Niin vain jouduttiin tekemään viheliäinen päätös ja saattamaan Iso-Arska purkkeineen autuaammille kasvimaille. Kaipaamaan jäivät Pikku-Arska, Mirva ja Viktor.

Vihannespunkkien jatkotorjunta on sentään sujunut valoisammissa merkeissä. Jokainen kasvi kasvaa nyt hieman erillään toisistaan, niissä puitteissa kuin parvekkeella on mahdollista hajurakoja saada aikaan. Niitä on suihkutettu päivittäin vedellä, ja lehtien alapinnat on käyty läpi joka päivä. Myös mäntysuopasuihkutuksen ovat saaneet. Erityisesti ananaskirsikoiden lehdiltä on silloin tällöin löytynyt muutamia pieniä punkkipesäkkeitä, mutta niistä on selvitty (tähän asti) vain poistamalla kyseinen lehti. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa runsasta sumuttamista ja toistaa mäntysuopakäsittely, koska ilmeisesti punkeilla on edelleen pahat mielessä. Sinänsä onni onnettomuudessa, että ne kävivät ainoastaan Iso-Arska -paran kimppuun, ja jättivät muut rauhaan.

Eteenpäin on kuitenkin mentävä, ja tällä hetkellä se tapahtuu seuraavissa pituusmitoissa:

• Viktor 45 cm
• Pikku-Arska 43 cm
• Mirva 40 cm

Hedelmiä on alkanut tipahdella tasaiseen tahtiin alas oksilta. Hedelmät ovat tässä vaiheessa vielä hieman raakoja, joten olen tavannut avata niiden kellomaiset verholehdet ja laittaa hieman kypsymään. Ensimmäiset on jo maistettu - eivät ole koolla pilattuja mutta erittäin herkullisia! Niiden koostumus on sisältä hieman karviaismainen johtuen pienistä siemenistä, joita on runsaasti. Makua on vaikea kuvailla, koska se on niin monivivahteinen. Makeita ovat, ja ehkä hieman aprikoosiin tai kypsään mangoon vivahtavia, "etelän hedelmämäisiä". Näitä lisää!

Keväällä lueskelin joitakin vihannesten kasvatukseen liittyviä artikkeleita, joissa uhottiin, että useimmat vihannesten kasvattajat tulevat ennemmin tai myöhemmin törmäämään tuholaisiin ja homeisiin. No, homeista on selvitty - nyt on sitten tuholaisten vuoro.

Heräsin eilen siihen, että rehevin ananaskirsikka Iso-Arska oli omituisten seittien peitossa lehtihangoistaan ja raakileidensa ympäriltä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että sen lehdet olivat täynnä pieniä, valkoisia pisteitä, ja lehtien alapuolelta löytyi mustia pisteita ja valkoisia möykkyjä. Näyttäisi siis todennäköiseltä, että kyseessä on Tetranychus urticae, eli vihannespunkki!

Ensi järkytyksessä pyyhin Iso-Arskan lehtiä talouspaperilla ja hieman sumuttelin niitä, sekä siirsin Iso-Arskan parvekkeen nurkkaan. Tänä aamuna verkot oli kuitenkin kudottu taas ihan ennalleen, eli kovin ovat iskeneet tehokkaasti. Piti siis alkaa etsiä tietoa tästä paskiaisesta.

Wikipedia valistaa seuraavasti:

"Vihannespunkki on punkkien lahkoon kuuluva hämähäkkieläin. Punkki on helppo tunnistaa sen kehräämästä seitistä. Kotipuutarhassa ne ovat useimmin tavattava tuholainen. Yleensä nämä erittäin pienet hämähäkkieläimet viihtyvät lehtien alapinnoilla. Niiden aiheuttamat vauriot ilmenevät pieninä, vaaleina pisteinä lehdissä. Näistä pisteistä vihannespunkit ovat alhaalta päin imeneet kasvin nesteitä. Munat ovat pyöreitä, ulosteet kuin pieniä pisteitä. Myös tyhjiä kuoriutumisnahkoja tai ohuita kehruuseittejä voi löytyä. Jos punkkeja on paljon ja ne ovat ehtineet kutoa seittiä, niistä voi olla hyvin vaikeaa päästä kokonaan eroon."

Eroon niistä kuitenkin yritetään, keinoja kaihtamatta. Ensin on selvitettävä vihannespunkin elinolosuhteet:

"Vihannespunkit viihtyvät kuivassa ja lämpimässä kuten muutkin hämähäkkieläimet, joten helpoin torjuntakeino on nostaa ilmankosteutta. Vihannespunkkeja ei pitäisi ilmestyä, jos ilman suhteellinen ilmankosteus on yli 50 %. Varsinkin lehtien alapintojen sumuttaminen säännöllisesti vedellä on kannattavaa. Usein jopa pelkkä sumutus ja ilmankosteuden nosto voivat riittää."

Aloitamme siis raivokkaan sumuttamisen useasti päivässä. Kyllähän nyt ilma kosteaksi saadaan, perskele!

"Vihannespunkkien valloittama kasvi tulisi poistaa heti muiden joukosta ettei tartunta leviä."

Iso-Arska erotettiin ensin parvekkeen nurkkaan, sittemmin kylpyhuoneeseen. Muut kasvit eroteltiin kaikki toisistaan tasaisten välimatkojen päähän, varmuuden vuoksi.

Eräällä tuntemattomaksi jääneellä chilienkasvattajalla on vihannespunkkien torjuntaan konkreettisia ohjeita:

"1) Perusteellinen vesisuihkutus tai jopa kylvettäminen päivittäin usean päivän ajan. 2) Saastuneiden lehtien nyppiminen pois ja hävittäminen. 3) Kattava myrkytys tehokkaalla torjunta-aineella (esim. Super-Raid)"

Tästä inspiroituneena kävin jokaisen kasvin lehdet läpi. Punkkeja löytyi vähäisessä määrin myös toisella ananaskirsikalta Viktorilta, kahdelta maissilta Saaralta ja Venlalta, sekä yhdeltä mansikalta. Muut (erityisesti rakkaat tomaattini) vaikuttivat olevan toistaiseksi saastumattomia. Nypin kylmäverisesti kaikki epäilyttävät lehdet pois, ja etenkin mainitut maissit näyttävät nyt melko surkeilta.

Super-Raid kuulostaa hieman epäilyttävältä ajatellen kasveja, joiden hedelmiä minun on tarkoitus pistellä suuhuni.

Jleskinen.net ehdottaakin mm. mäntysuopaa:

"Torjunta-aineeksi käy pyretriinivalmisteet ja mäntysuopaliuos, mutta torjunta-aineesta/-tavasta huolimatta torjunta tulisi tehdä 2-3 kertaa viikon välein, jotta myös munista kuoriutuvat yksilöt tulisi tapettua."

Chilienkasvattajalla on kokemusta myös äärimmäisistä tilanteista: 

"Kun kasvissa alkaa paljaalla silmällä näkyä hienoa seittiä siellä täällä, tyypillisimmin oksien taitekohdissa, lehtien sisäpinnoilla ja lopulta kaikkialla, sillon tuholaiset ovat saaneet voiton. Jos kasvi ei ole korvaamaton, se voi olla viisainta hävittää, ettei se saastuta kodin muita kasveja."

Valitettavasti Iso-Arskan kohdalla näyttää tältä. Sen jokainen lehti on jo jonkin verran syöty, joten niitä on turha alkaa nyppimään. Olen jo henkisesti valmistautunut sen eliminoimiseen. Tomaattejani eivät nimittäin jotkut punkinpirulaiset vie! MRRRR!

Nicehousen sivuillakin käsitellään tuholaisia: 

"Useat tuholaiset lähtevät saippualiuoksella pois, joten suihkuta tätä kasvien kaikkiin osiin huolellisesti. Anna saippuan vaikuttaa jonkin aikaa ennen kuin huuhtelet kasvit. Kasvit kestävät hyvin kuumaakin vettä (alle 60 asteista) mutta tuholaiset sen sijaan kuolevat kuumassa vedessä. Voit kokeilla myös kuumaa vettä torjumiseen."

"Mekakaninen torjunta: käsin poistaen, huuhdellen, tai saastuneet osat pois leikkaamalla.  Biologinen torjunta: saippualiuos tai nokkosvesi. Kemiallinen torjunta: Huonekasvia kauppaavista kaupoista löytyy kemiallisia torjunta aineita, mutta käytä niitä vain jos muu ei tepsi. Noudata myös niiden ohjeita täysin. Liian vahva aineseos voi tappaa myös huonekasvisi eikä vain tuholaisia. Ne ovat myrkyllisiä ja suurin osa kemiallisista torjunta-aineista tuleekin käyttää ulkosalla."

 
Taidan lähteä kuuman veden ja mäntysuovan kanssa taistoon loppujen kasvien pelastamiseksi. Vielä Hankikantoset-sivuilta viimeinen lainaus:

"Itse olen torjunut niitä mäntysuopaliuoksella (ohje suopapurkin kyljessä), jolla on ruiskutettava kolme kertaa kymmenen päivän sisällä. Pyyhin samalla lehdet pehmeästi sormillani tai paperipyyhkeellä jotta punkinraadot saa siivottua pois. Yökköä puuhaa."

Aivan varmasti.

Yhteenvetona sitten seuraavat toimenpiteet:

• Tarkkaillaan kaikkia kasveja joka päivä
• Perusteellista sumutusta sekä lehtien ylä- että alapinnoille 2 kertaa päivässä (vähennetään tarvittaessa muuta kastelua)
• Mikäli yksittäisissä lehdissä näkyy punkkeja, ne on poistettava ja hävitettävä heti
• Kaikki kasvit toistaiseksi mahdollisimman erillään toisistaan
• Valmistetaan mäntysuopaliuos, ja suihkutetaan sitä kaikkiin kasveihin säännöllisesti nyt jonkin aikaa
• Huuhdellaan kasveja mäntysuopaliuoksesta mahdollisimman kuumalla vedellä
• Jos punkit alkavat näistä huolimatta lisääntyä, hankitaan jotain järeää punkintorjunta-ainetta
• Sanotaan hyvästit Iso-Arskalle

Aamuyöllä palatessani lentokentältä tilanne kasvien keskuudessa oli siinä määrin hyvä, että uskalsin mennä nukkumaan. Itse asiassa kasvien multa oli vielä aavistuksen verran kosteata. Hämmästyttävää. Ei nyt kuitenkaan liian märkää, eli ylikasteluni onnistui aika hyvin.

Ainoastaan yksi tomaateista yli läikytellyt vesiä ruukustaan keittiön laattalattialle siinä määrin, että lattialaattojen saumat olivat siltä kohdalta kiitettävästi hörpänneet vettä sisuksiinsa. Nyt olen viettänyt iltapäivän hinkkaamalla mullanruskeita saumoja mutta huonoin tuloksin. Itse laatat puhdistuivat kyllä ihan näppärästi, mutta tuollainen karhea, sementti(mäinen) saumausaine vaikuttaa aika toivottomalta. Olen kokeillut yleispuhdistusainetta ja juuriharjaa, sekä hokkuspokkusvinkkinä netissä ollutta ruokasoodaa, mutta ei. ARGH! Vinkkejä otetaan vastaan… (klik)

Itse tomaatit ovat kasvaneet järkyttävästi pituutta, etenkin kolme pisintä. Mikään tukikeppi ei taaskaan riitä niille, ja lisäksi ruukut alkavat olla täynnä tomatin juuria niin tiukasti, ettei multaa paljon sekaan mahdu. Ohjelmassa siis edelleen kanankakkarakeiden metsästystä, uusien ruukkujen katselua (kävisivätköhän muoviämpärit, vai ovatko liian hengittämättömiä?!) sekä tukikeppien pidentämistä jollakin keinoin.

Ananaskirsikat voivat hyvin. Ne olivat sylkäisseet lattialle kaksi hedelmää, joiden lehdet olivat jo lupaavasti (?) kellastuneet, joskaan eivät vielä kuivat. Sisältönä vihreä, pieni, raaka ananaskirsikka. En tiedä oliko kyseessä mielenosoitus vai harjoitus.

Keittiön lattialta löytyi vielä kolmaskin mielenkiintoinen ilmiö. Se oli mustanaan kuolleita, minikokoisia kukkakärpäsiä, jotka aiemmin riivasivat siihen asti, kun kasvit siirrettiin ulos. Niitä oli koko keittiön lattia sakeanaan kolmen päivän jäljiltä. Mihin lie kuolleet? Ensin ehkä hukkuivat ylikasteluun ja sitten tukehtuivat kuivuuteen, right? Joka tapauksessa emme jää kaipaamaan.

Persilja on hiukan kellastanut alempia lehtiään sisälläolonsa aikana. Johtuisiko hetkellisestä ylikastelusta? Mansikat ovat kasvaneet muutaman millimetrin - kolme taistelijaahan niitä vielä on jäljellä.

Maissit ovat myös kasvaneet aavistuksen verran pituutta ja yhden lehdet ovat hieman kellastuneet. Yhteenvetona todettakoon, että kuivuus vältettiin, eikä pimeydestä ja kosteudesta aiheutunut mainittavia vahinkoja. Nyt takaisin normaaliin päivärytmiin, jatkamme harjoituksia. 

Jokainen kasvi on nyt siirretty varjoon sisälle, jotta haihtuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Tyyppejä on juotettu pitkin aamua, ja kohta ne saavat vielä tuhdit hörpyt ja onnentoivotukset -  niillä pitäisi sitten pärjätä lauantaiaamuun asti.

Tämä lähtee nyt. 

 Loppujengi.

Maissit ovat alkaneet ujuttamaan vartensa sisältä ulos jonkinlaista kukintoa. Se muistuttaa läheisesti heinää ja pöllyääkin samaan malliin. En ole varma, kuuluuko sitä nimittää tähkäksi, mutta katsotaan, mitä siitä kehittyy. Aika heppoiset ovat varret kyllä maissintähkän kannatteluun, hyvä kun pystyssä nytkin pysyvät.

Ja mittaustuokio:

• Venla 81 cm, ensimmäisenä ilmestynyt kukinto (oikealla)
• Saara 73 cm, ei kukintoa
• Sami 56 cm, toisena ilmestynyt kukinto (vasemmalla)
• Bonnie 44 cm, ei kukintoa

Venla on siis ohittanut sitä huomattavasti pidemmän Saaran. Mutta toisaalta kasvin pituus ei näytä korreloivan kukkimisen kanssa, koska tynänä pysyttelevä Samikin jotain tähkäntynkää hommailee. Hiukan on epäselvää, mitä nämä nyt aikovat. Toivottavasti niillä on joku edes suhteellisen todellisuudentajuinen plääni.

On sivumennen sanoen käsittämätöntä, kuinka vaikeaa kanankakkarakeita on löytää hyvinvarustetuista päivittäistavarakaupoista, tahtoo sanoa tavarataloista. Kaikenmaailman muuta sälää kyllä löytyy, epilepsiakohtauksen aiheuttavia kukertavanvärisiä puutarhahanskoja made in China sekä kukan lehtien kiillotussuihketta made in Hell, mutta ei rehellistä kanankakkaa! Ja kuitenkin tarvitsisin juuri sitä itseään. P***a homma.

Vastaus: Tomaatin kukka on keltainen.

Lyhyesti ja ytimekkäästi pituusmittojen vertailua kukkien kasvatukseen:

• Kiero-Åke 118 cm, 2 kukkaa, 6 nuppua
• Kirill 117 cm, 1 kukka, 7 nuppua
• Armi 103 cm, ei kukkia eikä nuppuja
• Honkkeli 93 cm, ei kukkia eikä nuppuja
• Vino-Eero 93 cm, ei kukkia, 4 nuppua
• Iso-Tuppi 87 cm, ei kukkia, 3 nuppua

Kaksi pisintä ovat samat hyypiöt kuin ennenkin, mutta tähän asti lyhyin Armi-neiti on venähtänyt kolmanneksi pisimmäksi. Hän on viikon yllättäjä, *tap*. Honkkelikin on noussut yhden pykälän Vino-Eeron kustannuksella, mutta Iso-Tuppi jumittaa edelleen jumbona. Etuliite Iso on siis nykyään vähintäänkin kyseenalainen.

Odotetusti ensimmäiset kukat ovat pisimmillä hepuilla. Armin ja Honkkelin kiriminen on varmaankin vienyt sen verran mehuja, ettei nyt päästy sitten kukkatuloksille, mutta olemme hyvin toiveikkaita. Kaksi lyhintä ovat ilmeisesti päättäneet tehtailla kukkia sitten omista korkeuksistaan (mataluuksistaan) keskittymättä sen kummemmin pituuskasvuun.

Tomaateilta on nyt poistettu noin sentin pituisia varkaita, ja lisäksi myös muutamia kellastuneita alimpia lehtiä, kun alkoivat itsekin niitä tiputtelemaan. Tomaattien paikkaa piti myös vaihtaa parvekkeen sivulta toiselle, koska ne alkavat olla niin pitkiä, että katto varjostaa niitä (!). Tukikepitkin alkavat jäädä lyhyeksi, ja niin on jo käynytkin Kiero-Åkella ja Kirillillä, joita siis odottanee pian varsinainen kierous.

Nyt eletään kuitenkin harvinaisen synkkiä aikoja. Tomaatteja, kuten muitakin kasveja uhkaa ensi viikolla suuri kuivuus. Niiden on kestettävä ilman vettä useita päiviä, koska allekirjoittanut poistuu itsekkäästi lomalle, eikä lomittajaa ole tiedossa. Tähän on tultu. Ensin juotetaan vettä enemmän kuin tarpeeksi huhtikuun alusta saakka, ja nyt, kesken kauneimman kesän, jätetään kuivuuteen. Tunnen toki asiaankuuluvaa syyllisyyttä. Tahtoisin toki jäädä, mutta moottoritie on kuuma.

Persilja alkaa näyttää siltä, että siitä voisi napsia muutamia hörhylöitä koristeeksi jauhelihakeiton päälle. Juhana-persilja on erittäin helppohoitoinen ja tasainen kaveri. Sen saa kiinni pääasiassa parvekkeen ikkunalaudalta, jossa se ottaa aurinkokylpyjä niin paljon kuin vain UV-säteilyä auringosta sinne asti poukkoilee. Silloin tällöin se hörppii runsaskuplaista vettä, eikä haasta lainkaan riitaa muiden kasvien kanssa. Peace and love!

Mansikoista monikaan ei ole selvinnyt. Kolme karpaasia taistelee hengestään ehkä muutaman millin suurempina kuin viime katsauksessa. Ei ole tarkkaa tietoa, keitä he oikeastaan ovat, joten nyt on mahdotonta sanoa, onko tämä porukka uudempaa vai vanhempaa kylvöä vai molempia. Harmin paikka.

Mitä näistä nyt voi sanoa. Surkea yritys. Toiste en lähde.  

Maissit ovat saaneet jonkinlaisen neronleimauksen. Nehän olivat kolmisen kuukautta omituisia varrettomia kaksilehtisiä kummajaisia, jotka eivät tehneet oikeastaan mitään. Siirsin osittain epähuomiossa maissit muutamaksi päiväksi puolivarjosta aurinkoiselle seinustalle, ja siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi ne ovat nyt kehittäneet itselleen varren. Siis ihan oikean suorana seisovan rangan, josta lehdet voivat sitten lähteä tahoilleen. Erityisesti hommassa ovat mukana Saara ja Venla. En tiedä, mikä oli oivalluksen takana. Heppoinen ja solmuinen varsihan tuo on, mutta ei pidä arvostella, kun toiset ovat juuri oivaltaneet oman elämänsä kannalta ehkä suurimman asian. Mitat ovat tällä hetkellä seuraavanlaisia:

• Saara 65 cm
• Venla 49 cm
• Sami 40 cm
• Bonnie 38 cm

Tästä voidaan havaita, että Saara (kuvassa), joka oli viime mittauksen jumbo, on ottanut helposti kärkisijan. Toiseksi pisinkin oli viime kerralla toiseksi lyhyin. Kyllä jotain on nyt tekeillään. Hyvä niin!

Juhannuksenalusviikon lempeä aurinko yhdistettynä allekirjoittaneen huolekkaaseen veden sumutteluun puhumattakaan (sivumennen sanoen liian pienellä kastelukannulla) kastelemisesta on saanut vihdoin jopa tomaatitkin osoittamaan, että ne osaavat kenties muutakin kuin kasvaa pituutta.

Ensimmäinen, kauan odotettu merkki tästä on varkaiden ilmestyminen. Tomaattini eivät olekaan poikkeavia hiippareita. Niiden lehtihankoihin ilmestyy varkaita siinä kuin kenen tahansa tomaatteihin. Järkälemäinen kivi vierähti sydämeltäni. Suunnitelmani tästä eteenpäin on antaa varkaiden pikkiriikkisen kasvaa ja luulla pääsevänsä käsiksi hyvästäkin saaliista, ja sitten kylmäverisesti nitistää ne saksilla tai muulla vastaavalla teräaseella. Näin on.

Toinen, edellistä jos mahdollista vieläkin ilahduttavampi uutinen on ensimmäisten kukannuppujen ilmestyminen. Ensimmäisinä kukkien laatijoina kunniaa niittävät Kirill sekä Kiero-Åke. Kukat ovat vielä pieniä nuppuja, mutta onhan vain ajan kysymys, koska ne räjähtävät punaisiksi, makeiksi tomaateiksi, jotka voi halkaista ja asetella bruschettaleivän päälle mozzarellajuustoviipaleiden seuraksi.

Hmmmmm. 

Ananaskirsikoiden hedelmätuotanto on huikeassa alussa. Jos yli-innokas tarkkailija laskisi raakileiden määrän, hän saisi summaksi kaksikymmentäyksi kappaletta. Hedelmän kehittymisprosessihan etenee seuraavasti: ensin paikalle ilmestyy kukka. Se kasvaa isommaksi ja hengailee suuren pyöreän lehden suojissa jonkin aikaa. Lopulta sen kiinnityskohdasta, kukinnon takaa alkaa kasvaa hedelmä. Tämähän on varsin vinkeän näköistä, koska kukka jää joskus kiinni pitkäksikin aikaa hedelmän nokkaan ennen putoamistaan. Haha. Hohhhohoo.

Ananaskirsikat eivät edelleenkään ole juuri kasvaneet pituutta, vaan lähinnä leveyttä kahteen suuntaan. Lehdet ovat melko suuret ja tuntuvat varjostavan hedelmiä tarkoituksella. Ananaskirsikan varsinainen hedelmätuotantoinnostus alkoi kuitenkin siirrettyäni sen puolivarjosta aurinkoon. Kanankakkarakeita olisi hyvä kokeilla - kasteluveteen lisättävä Substral saa jostain syystä ananaskirsikan suuttumaan ja vetämään lehtensä linttaan loppupäiväksi. Mitähän ne siihen laittaa?

Persilja on viihtynyt hyvin parvekkeen etuosassa ikkunalaudallaan. Se on alkanut mukavasti puskistua, ja epäilenpä, että jonkin ajan kuluttua siitä jo uskaltaa napsia lehtiä ruoanlaittoon. Mukavaa!

Tämän persiljalajikkeen lehdet eivät ilmeisesti ole sellaisia teräväkärkisiä, joihin pirkka-persiljan purijat ovat tottuneet.

Persiljalla on nyt kuusi vartta, jotka lähtevät kaikki yhdestä ja samasta rungosta. Jee.